Uusavuttomuudesta nyt on ollut puhetta jo kultaiselta 80-luvulta lähtien, mutta luulen, että nyt maailmaan on rantautunut saman ilmiön seuraava sukupolvi. Nimitettäköön heitä vaikka emmäosaajiksi. 

Emmäosaajat saattavat olla hyvin koulutettuja, fiksuja kaupunkilaisia, jotka eivät yksinkertaisesti osaa tehdä omatoimisesti juuri mitään. Kaupassa käyntiä varten pitää olla kotiinkuljetuspalvelu (kassit painaa), lenkkiä varten personal trainer (etten kävele väärin), hiuksia varten on kaikki tuotteet ja laitteet, mutta niitä ei käytetä (kun emmäosaa), vaikka kampaaja kerran kuussa kädestä pitäen näyttää. 

Emmäosaajat vievät vanhemmat lapset päivähoitoon vaikka äiti on äitiyslomalla (emmäosaa keksiä lapselle virikkeitä), tilaavat sähkömiehen asentamaan valaisimen kattoon (ei mul oo työkaluja) ja kaiken huipuksi hankkivat aktiivisuusrannekkeen, joka kertoo oletko istunut, juossut vai nukkunut (emmävoimuistaa). 

Sinänsähän emmäosaajat tekevät yhteiskunnalle hyvää. He käyttävät palveluita, ostavat hyödykkeitä ja harvemmin syrjäytyvät, koska eivät vain pärjää yksin. 
Toisaalta kuitenkin tuntuu, että aikuisen, kouluja käyneen ihmisen pitäisi osata tehdä edes JOTAIN ilman ammattilaisen apua. 

Jos joku tarvitsee (ilman psykologista diagnoosia) kädestä pitelijää joka asiassa, niin eikö se ole jotenkin kieroa? Ja ennen kaikkea; eikö se ole näiden asiakaspalvelijoiden mielestä ihan hiton rasittavaa!? Ihan sama miten yrität asiasi aikuiselle ihmiselle selittää, niin keskittymiskyky on kolmevuotiaan luokkaa ja jo puolessa välissä lausetta huudahdetaan että "emmäosaa"! Onko tämä nyt joku taantuma siihen, kun oli pieni ja avuton ja tarhan täti piti huolta ja neuvoi? Tuleeko siitä turvallisuuden tunne, että ei itse tarvi, vaan joku hoitaa kyllä lopulta kaiken puolestasi? Jollet osaa niin tehdään yhdessä! Maksusta tosin.

Oma hermoni ei riitä näihin tyyppeihin, mutta juttelin kerran erään mahtavan asiakaspalvelijan kanssa emmäosaajista, ja hän totesi hieman surullisesti hymyillen että "mutta mulle tulee ihana olo siitä, että ne tarvii mua". Vakka oli löytänyt kantensa.