Kun on päivittäin työkseen sosiaalinen, voi joskus tuntua vaikealta olla sitä myös vapaa-ajalla. Ne Omat Ihmiset, jotka tuntevat minut tarpeeksi hyvin ymmärtävät sen, mutta muilla voi olla vaikeuksia. Kun olen avoin, puhelias, empaattinen ja toiset huomioon ottava, ihmiset luulevat automaattisesti, että olen sellainen aina. 

Huomenna on kollegani läksiäiset. En haluaisi hänen lähtevän, sillä tuntuu, että olen vasta alkanut tutustua häneen. Olemme olleet kollegoja 1,5 vuotta. Okei. Olen ehkä hieman hidas lämpeämään joihinkin ihmisiin. Hänen elämänkatsomuksensa on hyvin vahva, enkä pidä siitä, että minulle tuputetaan asioita jotka koen itselleni vieraiksi. Minulla on omat tapani, hänellä omansa, let's keep it that way. Silti hän on työssään mahtava ja kollegana muut huomioon ottava, mutta hän päätti lähteä toteuttamaan elämänkatsomustaan myös ammatillisesti, joten suotakoon se hänelle. Ehkä se onni löytyy sieltä. 

No joka tapauksessa. Jäisin mieluummin huomenna kotiin. Kävisin aamulla kaupassa, lämmittäisin leivinuunin, tekisin siinä pizzaa, joisin viiniä ja rapsuttelisin koiraa. Olisin omissa oloissani ja onnellinen. Se nyt vaan ei käy. Punaa huuliin, hymy nassuun ja baanalle! Olen ihan varma, että illasta tulee hauska, mutta SILTI... Nnnnghhh!!!

No matter how you feel, get up, dress up, show up and never give up!