Ravistellaas vähän ennakkoluuloja. Jos puolisoista toinen pitää kovasti teatterista ja toinen ei, miten käy? Ei tule eroa, vaan teatterista pitävä käy edelleen teatterissa, esikerkiksi ystävänsä kanssa. Toisen ei ole pakko lähteä, mutta toisen ei myöskään tarvitse luopua asiasta, josta nauttii. 

Entä jos kyseessä on seksi. Sama kuvio ei enää olekaan yleisesti hyväksyttävää. Miksi ei? Jotkut parit pitävät leffassa, teatterissa tai vaikka lätkämatsissa käyntiä yhteisenä juttuna. "Laatuaikana". Toisille seksi on sitä. Yhteinen juttu, jolloin on aikaa keskittyä vain juuri siihen asiaan. Mutta entä jos intressi ei olekaan yhteinen? Toiselle riittää kerran puolessa vuodessa, toinen haluaisi pari kertaa viikossa. 

Onko kyse kuitenkaan sen kummemmasta asiasta? Jos puolisoa rakastaa, on muita yhteisiä intohimon kohteita ja elämä on yhdessä mukavaa, miksi seksin pitäisi olla se eron tuova elementti? Voihan teatterissakin silti käydä silloin tällöin myös yhdessä, eikä se vähennä sen käynnin arvoa tai tärkeyttä vaikka toinen kävisi teatterissa myös muulloin. 

Ongelmallista tästä taitaa tehdä vain yhteiskuntamme normit ja ikivanhat kristilliset arvot. Seksi on silloin tarkoitettu vain aviopuolisoiden välille ja se ajatus istuu selkärangassamme syvällä, vaikka käsite "puolisosta" onkin lieventynyt. Tokihan joukostamme löytyy aina myös niitä, joiden mielestä heillä on AINA oikeus hässiä ketä huvittaa, vaikka kotona seksi luistaisikin. Silloin ei tosin kyse ole enää "harrastuksesta", vaan addiktiosta. 

Kahden rakastavaisen välinen syvä intohimo on ehkä kauneinta ja kadehdittavinta maailmassa, mutta koska sitä ei ole aina saatavilla, voisiko muitakin vaihtoehtoja olla?